Illallinen

Tein tänään ruokaa tyttöystävälleni ja tädillensä. Söin tietenkin itsekin. Alkupalaksi oli toast skagenia. Kyseinen ruoka on kehitetty Ruotsissa, ja kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta se on oikea ruoka-aineiden ilotulitus. Skandinaavinen ruoka on suuressa nousussa gastronomian maailmassa, eikä pidä yhtään ihmetellä, miksi.

Toast Skagen:
3 viipaletta paahdettua vaaleaa leipää (itse pariloin kauniin kuvion saamiseksi, vaikka kuvio jäikin täytteen alle)
180 grammaa katkarapuja
60 grammaa majoneesia
2/3 limen mehu
cayennepippuria
suolaa
ruohosipulia silppuna ja koristeluun
mätiä (käytin kirjolohen mätiä, varmasi muukin käy)

Sekoita katkaravut, majoneesi ja mausteet makusi mukaan, ja anna vetäytyä viileässä. Koristele mädillä ja ruohosipulilla.

Pääruoaksi oli lohta ja kukkakaali-vuohenjuustopyreetä. Ohjeen sain Sekametelisoppa-kirjasta, jonka ostin tänään. On aina ilo kartuttaa kirjahyllyä ruokakirjoilla, jossa on muutakin kuin vain reseptejä. Ruoanlaitto on ilo, kuten sen pitääkin olla. En osaa kuvitella sellaista päivää, että menettäisin rakkauteni ruokaan.

Pyreessä oli yksinkertaisesti 2 osaa keitettyä kukkakaalia ja 1 osa vuohenjuustoa, joka oli tällä kertaa kotimaista juusoportin juustoa. Suolaa oli vähemmän kuin vouhenjuustossa usein on, mutta muuten maku oli vähintäänkin kohdallaan. Jälkiruoaksi oli crème brûléeta. Viininä oli viinä. Kukapa ei pitäisi viinistä. Kuinka monta kertaa voin vielä mainita sanan 'viini?'. Viini.

Tee-se-itse-bagel

On plussaa, että pikaruokapaikoista saa hampurilaisten lisäksi bageleita, joissa on rasvaisen tavaran sijasta myös kuitua ja vähemmän rasvaista tavaraa. Tarjolla on myös ruisbageleita ja mitä milloinkin. Valinnanvaraa saa vielä enemmän, jos ne tekee itse. Tällä kertaa sisällä oli tuorejuustoa, chorizo-makkaraa ja tomaattia. Klassinen tuorejuusto-lohitäyte on kuitenkin edelleen suosikkini.

Tällä kertaa käytin ruisjauhoja vehnäjauhojen lisäksi, jotta bageleista tulisi vähän terveellisempiä. Terveellisyys on pop, vaikka enää en vaivaa leipätaikinoita, kunnes tulee hiki. Elektronisten apuvälineiden takia moni kokki onkin varmasti lihava. Ehkä myös rakkaus ruokaan lihottaa.

Pääsin myös kokeilemaan uutta silikonimattoani, jonka sain yhtä tyttöystävältäni, joka tukee ruoanlaittoani kaikin puolin, ihan ymmärrettävistä syistä.

Käytin epähuomiossani vanhahkoa tuorejuustoa, joka antoi ikävähkön sivumaun bagelille. Kun vanha tuorejuusto ehti vatsaani, oli aivan kuin mahani olisi kohdannut vanhan ystävänsä - ystävän, jonka kanssa on tulehtuneet välit. Suomalaiseen ruokailuun liittyy edelleen jollain tavalla bakteerien pelko, mikä näkyy esimerkiksi raa'an lihan ja homejuustojen välttämisessä.

Ruoka-allergiat ja -yliherkkyydet saavat kehittyä rauhassa, jos ruoka-aineita välttää. Silloin myös menettää paljon. Itse en voisi kuvitellakaan ruoanlaittoa ilman sipulia, jolle monilla on yliherkkyys. Kun elää bakteerisessa tyhjilössä, ei ole ihme jos kaikilla on astma ja lasten pitää kantaa listaa kaikista allergioistaan. Lapsena elin terveellisen pölypitoisessa huoneessa ja uin lammessa, jossa oli salmonellaa. Uskon, että juuri siitä syystä olen terve kuin pukki.

Mustikkapiirakkaa, ja vähän vadelmakin

Keskellä talvea on aika hankalaa saada tuoreita kotimaisia vihanneksia ja marjoja. Mustikkapiirakka maistuu silti minä vuodenaikana tahansa, kiitos rasvan ja sokerin. Harmi vain se on edelleen vetäytymässä viileässä, vaikka minulla on nälkä.

Olen idättänyt mungpapuja jo kahteen otteeseen, ja ne on loistava lisä salaattiin. Lisäksi siitä saa tuoreita vitamiineja. Toisinaan voi olla ituhippi ja olla syömättä tartaria, syntymätöntä kanansikiötä sekä juoda kuohukermaa. Pahoille teille ei silti kannata lähteä liiaksi. Kaikkea kohtuudella, lapset.

Paras joululahjani oli ehdottomasti munakello, joka on tullut käyttöön erittäin useasti. Kiitos siitä tyttöystävälleni! Se tuo kivan tikittävän tunnelman koko taloon, jolloin ei varmasti unohda ruokaa palamaan pohjaan tai kuivumaan uuniin. Nykyään voisin tuskin edes olla ilman sitä, koska olen sen verran harvapäinen. Kun ikä alkaa painaa, ei mikään toimi niin kuin ennen.

Simpukkapäivä

Tämäniltaisen aterian tekemisen aloitin jo eilen, kun valmistin patonkia varten juuren. Se antaa patongille oikean rakenteen ja luonteen. Valmispatongeista ja itsetehdyistä ei voi edes puhua samana päivänä. Vaikka vaivaa pitää nähdä ja vaivata pitää paljon, on lopputulos ehdottomasti sen arvoinen.

Patongin seurana oli sinisimpukoita valkoviiniliemessä. Niiden

putsaus kaikesta roskasta käy työstä, mutta samalla saa erittäin läheisen kosketuksen ruoanvalmistukseen. Ei simpukat ole valmiina liemessä ja lihat irrotettuna. Simpukoiden siivoamisesta ei tosin ole tulossa suosikkiharrastustani ainakaan ihan lähiaikoina. Ostaessani niitä kauppahallista saadakseni mahdollisimman tuoretta koin taas ärsyttävimmän asian jota kauppahalleissa voi yleensäkään kohdata. Sain euron liian vähän takaisin. Ehkä se oli

vain inhimillinen erehdys, en tiedä. Ei asiakasta pitäisi kuitenkaan katsoa kuin halpaa makkaraa, vaikka häneltä ei aio ryöstää euroa.

Suomalaiseen ajatusmaailmaani ei mahdu ajatus siitä, että ruokaa pitää heittää pois. En tietenkäänö halua simpukoiden kuoria syödä, mutta siitä jääneelle liemellä voi ilmeisesti vain kastella kukkia. Lisäksi kyseinen ruoka on silkkaa alkoholin tuhlausta. Puoli pulloa viiniä menee kuin harakoille.

Ruoka oli siis ranskalainen klassikko moules marinières, simpukat merimiehen tapaan. Tuoreus on ehdottoman tärkeää, koska kalaruokien ei toivo maistuvan kalalta.

Olen huomannut, kuinka miehet naisten vaatekaupassa hakevat katseillaan kohtalontovereita. He olisivat valmiita olemaan ylimpiä ystävyksiä sen vaatekaupassa pyörimisen ajan. Ehkä miehille pitäisi olla samanlainen parkki kuin lapsilla on Hesessä. Voimaa, toverit.

Onneksi tyttöystävä, joka vie minua näihin kauppoihin teki minulle tänään parhaita syömiäni lihapullia. Eli maailman parhaita. Kiitos siitä. Ja annettakoon vielä rakkaalle äidilleni kaikki mahdollinen voima parantumiseen. Samainen äiti innoitti minut laittamaan ruokaa. Hän ei ole nimittäin kummoinen kokki.

Sushin zen

Sushista on tullut yksi suosikeistani sen yksinkertaisuuden ja maun vuoksi. Lisäksi se on erittäin nopeaa kunhan riisin on tehnyt. Sen filosofia on yksikertainen. Raaka-aineet ovat tuoreita ja kypsentämättömiä, ja kaikki maut tuntuvat selvästi. Tekniikassa on varmasti vielä petraamisen varaa, etenkin kun riisin valmistuksen olen oppinut kokeilemisen kautta. Yrittämisen ja erehdyksen kautta saa usein parhaan tuloksen.

Saisin varmasti paljon veitsestä sormiin, jos vieressäni olisi japanilainen sushi-mestari.

Ensi kerralla aion jättää riisin rullan ulkopuolelle ja pistää seesaminsiemeniä pintaan. Kuulostaa hyvältä jo nyt. Merilevään käärityissä sushirullissa on se erikoinen juttu, että se on yleistynyt Kaliforniassa, eikä se ole sinänsä aitoa japanilaista kulttuuria.


Minulle ruoanlaitossa on tärkeää on raaka-aineiden arvostaminen ja nöyryys. Sitten voi kikkailla, kun oppii hallitsemaan raaka-aineita. Ymmärrys tulee pitkälti niiden ilmiöiden tajuamisesta, joita ruoanalaiton eri vaiheissa tapahtuu. Esimerkiksi sushia varten riisistä pitää saada irtoamaan tärkkelystä tietyn verran, että rakenne on oikea. Noudatan perinteisiä ja hyväksitunnettuja reseptejä enemmän tai vähemmän sanatarksti, jotta tulos olisi hyvä.

Luovuus voi alkaa siitä kun hallitsee perusteet. Lisäksi lapsenomaista mielikuvitusta ja ihmettelyn kykyä ei saa koskaan menettää.

Innostus

Tänään tein haukea fenkolipedillä ja risottoa, koska en muutakaan keksinyt. Ankaran Wikipediattamisen jälkeen selvisi sekin, miksi fenkoli maistuu anikselta.

Vielä joskus rupean harrastamaan valokuvaamaan tekeleitäni. Yleensä siinä vain käy niin, että nälän hetkellä ajattelee ruoan syömistä, ei kuvaamista. Ravinto on kuitenkin aina ensisijainen prioriteetti.

Ruoka, josta sain innostuksen ruoanlaittoon aivan uudella tasolla, oli tekemäni ranskalainen sipulikeitto. Maku oli jotain aivan uutta silloin. Sittemmin olen huomannut, että kaikki ranskalainen ruoka on poikkeuksetta uskomatonta raaka-aineita ja valmistustapoja myöten. En ole käynyt kyseisessä maassa enkä puhu kieltä, mutta haluan tehdä kummatkin niistä asioista joskus. Juuri nytkin kuolaan näppäimet tahmeiksi. Ranskalainen kalakeitto bouillabaisse on vielä kokeiltavana.

Kalakeittoa ennen on kuitenkin vielä tehtävänä hapankaali. Oikea syy hapankaalintekoinnostukseeni on tietenkin se, että luontoni ei anna periksi myöntää sitä, että yksinkertaisesti pidän makkarasta ja kaljasta.

Onnettomuuksia sattuu

Kukaan ei tietenkään ehdoin tahdoin halua itselleen krapulaa, mutta toisinaan liha on heikko. Silloin joutuu tilaan, jossa miettii elämän suuria kysymyksiä. Kuten "mikä ravitsee krapulaista kehoa ja mieltä?".

Kohmelossa ruumis suorastaan huutaa rasvaa ja suolaa. Usein ajatus rasvaisesta ruoasta tulee mieleen jo ennen kuin huomaa päänsäryn. Tänään on kokeiltu mm. vanhaa pizzaa, leipää, hampurilaisia ja mehua. Mikään tusinaketjun hampurilainen ei kuitenkaan voi täyttää sitä rasvannälkää. Jos vielä joskus tulee juotua viinilasi liikaa, syön sitä seuraavana päivänä voimakassuolaisessa voissa paistettua pekonia.

Ensi viikolla minulla on pelkästään aikaa. Taas. Projekteiksi aion ottaa idut ja hapankaalin. Kaikki on parasta, ja halvinta, kun sen tekee itse.

Puhtaus on puoli ruokaa

Tänään oli siivouspäivä. Ruokalistalla oli valkosipulikeittoa, risottoa ja paistettua kanaa. Koska tuntemukseni parilapannuista on aika olematon, saan savustettua ruoan lisäksi koko kaksion.

Valkosipulikeitossa viehättää maun lisäksi siihen nähty työ ja lopputulos. Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia tai erittäin monipuolisia ja tarkkoja. Liemien suurustamisen olen sentään oppinut tekemään oikein.

Innostuin maustamaan risoton rosmariinilla maistettuani sellaista eräässä tamperelaisessa kahvilassa. Lopputulos oli hyvä, vaikka rosmariinilla on tapana peittää alleen kaikki hienovaraisemmat aromit. Pitää ostaa vielä vermuttipullo mm. risottoja varten. Ja brandy- tai jallupullo liekitystä varten. Ja sitten vielä pullo, josta saa kaataa jotain omaan kurkkuunkin, koska ruokakin on parempaa kun ei tarvitse olla kuivin suin. Sitä paitsi lasi tai pari viiniä päivässä pitää lääkärin loitolla.

Miksi?

Tässä kohtaa olen selityksen velkaa. Blogi, koska opiskelualan muutos vie kirjoittamisen pakon pois. Ruokaa ja juomaa, koska ilman niitä ei voi elää. Valittaminen kuuluu yksinkertaisesti suosikkiharrastuksiini.

Juuri kun aloitimme lähes televisiottoman elämäntavan, eniten pitämäni ohjelma ilmeisesti lopetettiin. Miksi juuri Anthony Bourdainin ohjelma lopetettiin. Kuka nyt on rock n'roll-kokki-idolini, kun Anthony vietiin pois ruudusta? Miten voin enää selittää huonot elämäntapojen valintani, kun kukaan televisiossa oleva julkkiskokki ei enää tupakoi ja rehvastele juomisellaan? Ja televisio kun oli ainoa instituutio, johon saatoin luottaa tässä synkässä maailmassa.