Aineksina oli lähimmästä Siwasta haettu maito sekä sitruunan puutteessa oleva sitruunamehu suoraan purkista. Käytössäni oli vain kolmen litran kattila, mutta tämä kannattaa tehdä suuremmissa erissä, jos vain mahdollista. Samalla vaivalla kun saa suuremmankin annoksen.
Maito lämmitetään miedolla lämmöllä, ja maitoon lisätään sitruunamehua, joka juoksettaa maidon. Tälle määrälle maitoa riittää noin yhden sitruunan mehu, mikä on vähän hankalampaa arvioida, kun käytössä on kovin muovinen sitruuna. Se oli varmasti syy siihen, miksi lopputulos ei ollut paras mahdollinen. Eli kannatetaan tässäkin vain kaikkea mahdollisimman luonnonmukaista.
Sitruunanmehua lisätään lämmittämisen aikana, jolloin maidosta erottuu massa ja hera, joka on vihertävää. Heran voi kaataa pois, jos sitä ei tarvitse, mutta tällä kertaa säästin sen (täydelliseti epäonnistunutta) ricottaa varten.
Massa suodatetaan kaksinkertaisesti taitetun harson läpi. Kunhan massa vähän jäähtyy, siitä puristetaan ylimääräinen neste pois, ja juusto muotoillaan. Kun juusto on muotoiltu, se otetaan pois harsosta ja pistetään jääkaappiin painon alle luovuttamaan loputkin nesteestään.
Tästä ei kannata ottaa esimerkkiä. Juustosta tuli epämuodostunut.
Annoin jäljellejääneen heran seistä huoneenlämmössä reilu puolivuorokautta happojen kehittymiseksi. Olen ymmärtänyt, että kun juuston juoksuttaa sitruunalla tai viinietikalla, sen happoisuus pitäisi riittää helposti ricotan tekoon. Yritykseni ricotan teosta taisi kaatua siihen, että juoksutin maitoa ensimmäisella kerralla liikaa, jolloin heraan ei enää jäänyt tarpeeksi proteiinia, josta ricotta muodostuisi.
Ricotta tarkoittaa italiaksi uudelleen keitettyä. Omasta erästäni tuli vajaa ruokalusikallinen ricottaa, mutta voin vakuttaa, että vaikka makuelämys jäi aika vaisuksi, kokemuksen kannalta ricotta oli täyden kympin arvoinen. Kehitys tapahtuu parhaiten yrityksen ja erheen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti