Kevät on kasvun aikaa myös ikkunalaudallamme, johon ilmestyi tänään ensimmäinen verso. En vain tiedä, mikä yrtti on kyseessä. Harva ilo yltää sille tasolle, kuin miltä kätensä multaan upottaminen tuntuu.
Lapsuudessani kotipihallamme kasvoi kaikkea perunasta vadelmiin, ja jokasyksyinen vadelmajäädyke oli yksi parhaista asioista. On tärkeää, että näkee mistä ruoka on kotoisin. Harvoin se kasvaa muovikääreen sisälle parasta ennen -päiväyksen kanssa. Itse kasvatettu ruoka on myös paljon halvempaa kuin kaupasta ostettu. Eikä edes tarvitse katsoa luomu-merkkiä, kun tietää, mitä on tehnyt.
Vähän sama asia on lihan kanssa - toki sitä syödään, kunhan ei vain nähdä, mistä se on kotoisin. En osaa arvostaa kanalahyökkäyksiä, koska niissä vain aiheutetaan lisää kärsimystä luontokappaleille. Kaikessa on kultainen keskitiensä. Ja ne, jotka sanovat metsästysä miehiseksi kivesten pullisteluksi, ovat harvinaisen väärässä. Se on luonnon kunnossapitämistä ja ruoan hankkimista puhtaimmillaan. Jos ei ole valmis kohtaamaan ruokansa lähtökohtia, ei voi olla valmis syömään. Asioiden kohtaaminen puhtaimmillaan antaa suuremman ilon kuin heti uskoisikaan.
Nyt pistän lisää siemeniä multaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti