torstai 12. helmikuuta 2009

Paella

Nyt sitten tiedän enemmän paellasta kuin keskimääräinen kaduntallaaja, kiitos wikipedian. Yliopistosta olen oppinut sen, että taustatiedot pitää tarkastaa kunnolla. Jotain hyötyä siis siitäkin laitoksesta.

Uskon, että googlettaminen tekee lähes yksinomaan hyvää, vaikka kaksi googletuskertaa vie yhtä paljon sähköä kuin veden keittäminen teekuppia varten. Sitä kautta olen saanut paljon tietoa asioista, joista olisin muuten jäänyt paitsi. Netissä voi oppia paljon, vaikka sen sisältö on suurimmaksi osaksi haureutta. En tosin valita.

Tuoksut ovat suuri osa ruoanlaittoa, eikä niistä pääse nauttimaan edes ravintolassa. Paellasta tuleva tuoksu on nykyään yksi suosikeistani. Odotan vain sitä yötä, kun näen uniakin paellasta.


Paella on yksi niistä ruoista, joihin on lupa laittaa kaikkea, jota haluaa. Tämänkertaiseen tuli mustekalaa, sinisimpukoita, katkarapuja sekä mausteista makkaraa. Mutta koska sahrami on kallista muutenkin niin huonosti menevässä taloudessa, keltainen väri tuli tällä kertaa kurkumasta. Kuvassa on kehumisen varaa, mutta lupaan seuraavalla kerralla viedä lautasen kuvattavaksi valokuvastudioon.

Mieleni ei tee edes kauheasti mieli valittaa, koska kevät tulee pikku hiljaa, ja televisiosta kohta tuleva Top Chef paikkailee niitä arpia, joita Anthony Bourdainin poistuminen ohjelmistosta jätti. Dr. Philissä oli muuten tänään neljäsataa kiloa painava mies. Hyvää tai huonoa, sosiaaliporno on aina sosiaalipornoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti